Gillien ensiaskeleet Tenkara- polulla

Kuljin pienen joen rantaa perhovapa kädessäni ja tarkkailin joen pinnalla viistäviä vesiperhosia ja niitä syövien taimenten käyttäytymistä. Paikka oli tuttu, olin kulkenut näitä samoja polkuja liki 20- vuoden ajan. Näiden vuosien aikana tämän paikan kalojen ruokailutottumukset sekä niiden kalastukseen soveltuvat kalastusvälineet/ ottiperhot oli tullut minulle hyvinkin tutuksi.

Istahdin tutun kannon päähän ja jatkoin hitaasti soljuvan joen tarkkailua. Taimenet oli hakeutunut tutuille asentopaikoilleen ja sieltä käsin ne noukkivat tarkasti jokaisen munimaan laskeutuneen vesiperhosen. Minulla ei ollut kiire aloittaa taimenten kalastamista, halusin vain tarkkailla tämän tutun joen elämää.

Ajatukseni kulkeutui selässäni olevan repun sisältöön, missä oli kaikenlaista tavaraa 2 tunnin kalareissua varten. Kahluutakin taskut pullistelivat lukemattomista perhorasioista, vara-heittosiimoista, french leader- siimoista, erityyppisistä/ paksuista perukesiimoista, kellunta-aineista, uv- liimasta, pikaliimasta ja lisäksi rintataskun ulkopuolella killui jojo, mistä roikkui erilaisia pientarviketta. Eikä jossain määrin ahdistavaa tunnelmaa helpottanut yhtään alkava vesisade, rinnassa roikkuva action kamera tai taskussa pirisevä puhelin. Huomasin, että ajatukseni oli siirtynyt ruokailevista taimenista kaikenlaisen materiaalisen tavaramäärän sokkeloihin. Päätin riisua edellä kuvatun taisteluvarustuksen päältäni ja sammutin puhelimen.

Olo keveni heti ja tunsin olevani vapaa jatkamaan joen tarkkailua. Nyt minun ei tarvinnut miettiä sitä suunnatonta tavaramäärää ympärilläni, sain keskittyä olennaiseen, elämään jokivarressa.

Taimenet jatkoivat ruokailua lähes jalkojeni juuressa, katsoin perhovapaani, kelaa ja sinne ladattua WF- siimaa. Pohdin kokonaisvaltaisesti perhokalastustyyliäni ja miten kaloja yleensä pyydän ja mistä niitä saan. Tällöin mieleni sopukoista ilmestyi muistikuva tenkara-kalastuksesta mistä olin aikoinaan hiukan lukenut. Yksinkertainen perhokalastusmuoto, olisiko se ratkaisu tähän nykyiseen tilanteeseeni?

Kotia kohden etsimään lisätietoa tästä mystisestä tenkara- kalastuksesta. Tästä hetkestä alkoi myös oma henkilökohtainen tenkara- ura minkä parissa jatkan edelleen.

Yli 35- vuotta sitten aloitin perhokalastusharrastukseni kuuntelemalla perhokalastuskokemusta omaavia henkilöitä, opiskelemalla perhojen sidontaa ja lukemalla alan kirjallisuutta. Kun perhorasiat alkoivat pikkuhiljaa täyttymään, opasti perhokalastusoppi-isäni minut perhokalastuksen heitto-/ kalastustekniikoiden saloihin. Perhokalastusharrastukseni sai tuulta siipien alle kun vanhempani tuki harrastustani kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä toimintamalli soveltui minulle hyvin, pidin rauhallisesta etenemisestä tämän harrastuksen parissa, voisin jopa sanoa, että kasvoimme yhteen. Heti alkuhetkistä alkaen perhokalastus antoi minulle uskomattoman tunne-elämyksen, se tunne jatkuu edelleen.

Vuonna 2013 aloitin tutustumisen tenkara- perhokalastustapaan, lähes samoilla periaatteilla kuin aikaisemmin. Hakeuduin alaa harrastavien ihmisten pariin opiskelemaan tenkara- kalastusta ja hakemaan vahvistusta tälle uudelle suuntaukselleni. Heti ensimmäisillä tenkara- kalastusreissuilla koin sellaista, minkä olin vuosien saatossa perhokalastuksen osalta kadottanut ja unohtanut. Löysin ne samat asiat uudelleen. Tenkara vavan avulla koin kalastuksen keveyden ja tehokkuuden, keskityin itse kalastustapahtumaan huomattavasti tarkemmin ja mikä tärkeintä, nautin siitä, että olin askeleen lähempänä luontoa ja vedessä olevia kaloja.

Olen nyt pisteessä, mistä en enää näe paluuta perinteiseen perhokalastusmuotoon, ainakaan taimen, kirjolohen tai harjusten suhteen. Olen toki tämän tenkara- polun alkupäässä, mutta katsotaan mihin asti tämä polku jatkuu.

Ari/ Gillie